Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luuston lujuus vähenee. Osteoporoosissa luun mineraalitiheys on 25 – 30 % terveiden aikuisten tasosta. Pienempää luuntiheyden alentumista kutsutaan osteopeniaksi.
Osteoporoosia sairastavat ovat alttiimpia murtumille ja nikamien luhistumiselle. Murtumat tai selkäkipu ovatkin lääkärissä usein osteoporoosin toteamisen taustalla. Merkkinä osteoporoosista voi myös olla kivut raajojen pitkissä luissa, pituuden lyheneminen ja kumaruus. Näkyviä ja tuntuvia oireita ei välttämättä ole tautia sairastavilla lainkaan.
Mikä tahansa luu voi kärsiä osteoporoosista. Erityisesti ikääntymisen myötä korostuu lonkkamurtuman riski. Lonkkamurtuma on toteutuessaan merkittävä uhka terveydelle ja toimintakyvylle. Lonkkamurtumat aiheuttavat suuria kustannuksia yhteiskunnalle lisäten pitkäaikaisen laitos- ja kotihoidon kustannuksia, mutta ennen kaikkea murtuma huonontaa elämänlaatua. Vuoden kuluessa lonkkamurtumasta 29 % potilaista jää Suomessa pitkäaikaiseen laitoshoitoon. (Tutustu lonkkamurtuman ja osteoporoosin käypähoitosuosituksiin saadaksesi lisätietoa aiheesta.)
Osteoporoosia esiintyy sekä miehillä että naisilla. Ikääntyessä osteoporoosiin sairastuminen yleistyy. Naisilla riski sairastua osteoporoosiin lisääntyy vaihdevuosien jälkeen, jolloin estrogeenin luuston aineenvaihduntaa säätelevä vaikutus loppuu.
Osteoporoosin riskiä kasvattaa:
- jos vanhemmilla tai sisaruksilla on osteoporoosi tai murtumia.
- yli 65-vuoden ikä.
- alipaino ja hento ruumiinrakenne.
- aikaiset vaihdevuodet ja kuukautishäiriöt.
- vähäinen liikunta tai liikuntakyvyn heikkeneminen.
- kalsiumin ja d-vitamiinin puutos.
- tupakointi, joka vähentää luumassaa.
- runsas alkoholin käyttö, joka myösi lisää luunmurtumien vaaraa.
- osteoporoosia edistävä sairaus, kuten nivelreuma ja sen sukulaissairaudet, kilpirauhasen tai lisäkilpirauhasen sairaus, maksasairaus, munuaissairaus, epilepsia, insuliinidiabetes, syöpä, keliakia, vaikea laktoosi-intoleranssi, laajan suolistoleikkauksen jälkitila, anoreksia, estrogeenin, testosteronin tai d-vitamiinin puute, elinsiirto sekä aivohalvaus.
- osteoporoosia edistävä lääkitys, kuten yli 3 kk kestävä, suun kautta käytettävä glukokortikoidihoito, epilepsialääkkeistä fenytoiini ja karbamatsepiini, kilpirauhassyövän jälkihoitoon käytetty suuriannoksinen tyroksiini, rintasyövän hoitoon käytetty aromataasin estäjä, pitkäaikainen hepariinilääkitys sekä tablettimuotoinen kortisonilääkitys.
Osteoporoosi todetaan aina lääkärissä. Ultraäänilaitteilla tehtävissä mittauksissa mittaustulokset ovat suuntaa antavia.
Luuston kuntoon voi vaikuttaa itse turvaamalla riittävän kalsiumin (1g/vrk) ja D-vitamiinin (800 IU/vrk) saannin. Myös pitkäjänteinen harrasteliikunta ja arkiliikunta ovat tärkeää perushoitoa luustolle. Tasapainoa, ketteryyttä ja lihasvoimaa harjoittamalla voi myös ehkäistä kaatumista.
Lähteet:
Suomen Osteoporoosiliitto ry
Käypähoito.fi
Osteoporoosista
Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luuston lujuus vähenee. Osteoporoosissa luun mineraalitiheys on 25 – 30 % terveiden aikuisten tasosta. Pienempää luuntiheyden alentumista kutsutaan osteopeniaksi.
Osteoporoosia sairastavat ovat alttiimpia murtumille ja nikamien luhistumiselle. Murtumat tai selkäkipu ovatkin lääkärissä usein osteoporoosin toteamisen taustalla. Merkkinä osteoporoosista voi myös olla kivut raajojen pitkissä luissa, pituuden lyheneminen ja kumaruus. Näkyviä ja tuntuvia oireita ei välttämättä ole tautia sairastavilla lainkaan.
Mikä tahansa luu voi kärsiä osteoporoosista. Erityisesti ikääntymisen myötä korostuu lonkkamurtuman riski. Lonkkamurtuma on toteutuessaan merkittävä uhka terveydelle ja toimintakyvylle. Lonkkamurtumat aiheuttavat suuria kustannuksia yhteiskunnalle lisäten pitkäaikaisen laitos- ja kotihoidon kustannuksia, mutta ennen kaikkea murtuma huonontaa elämänlaatua. Vuoden kuluessa lonkkamurtumasta 29 % potilaista jää Suomessa pitkäaikaiseen laitoshoitoon. (Tutustu lonkkamurtuman ja osteoporoosin käypähoitosuosituksiin saadaksesi lisätietoa aiheesta.)
Osteoporoosia esiintyy sekä miehillä että naisilla. Ikääntyessä osteoporoosiin sairastuminen yleistyy. Naisilla riski sairastua osteoporoosiin lisääntyy vaihdevuosien jälkeen, jolloin estrogeenin luuston aineenvaihduntaa säätelevä vaikutus loppuu.
Osteoporoosin riskiä kasvattaa:
- jos vanhemmilla tai sisaruksilla on osteoporoosi tai murtumia.
- yli 65-vuoden ikä.
- alipaino ja hento ruumiinrakenne.
- aikaiset vaihdevuodet ja kuukautishäiriöt.
- vähäinen liikunta tai liikuntakyvyn heikkeneminen.
- kalsiumin ja d-vitamiinin puutos.
- tupakointi, joka vähentää luumassaa.
- runsas alkoholin käyttö, joka myösi lisää luunmurtumien vaaraa.
- osteoporoosia edistävä sairaus, kuten nivelreuma ja sen sukulaissairaudet, kilpirauhasen tai lisäkilpirauhasen sairaus, maksasairaus, munuaissairaus, epilepsia, insuliinidiabetes, syöpä, keliakia, vaikea laktoosi-intoleranssi, laajan suolistoleikkauksen jälkitila, anoreksia, estrogeenin, testosteronin tai d-vitamiinin puute, elinsiirto sekä aivohalvaus.
- osteoporoosia edistävä lääkitys, kuten yli 3 kk kestävä, suun kautta käytettävä glukokortikoidihoito, epilepsialääkkeistä fenytoiini ja karbamatsepiini, kilpirauhassyövän jälkihoitoon käytetty suuriannoksinen tyroksiini, rintasyövän hoitoon käytetty aromataasin estäjä, pitkäaikainen hepariinilääkitys sekä tablettimuotoinen kortisonilääkitys.
Osteoporoosi todetaan aina lääkärissä. Ultraäänilaitteilla tehtävissä mittauksissa mittaustulokset ovat suuntaa antavia.
Luuston kuntoon voi vaikuttaa itse turvaamalla riittävän kalsiumin (1g/vrk) ja D-vitamiinin (800 IU/vrk) saannin. Myös pitkäjänteinen harrasteliikunta ja arkiliikunta ovat tärkeää perushoitoa luustolle. Tasapainoa, ketteryyttä ja lihasvoimaa harjoittamalla voi myös ehkäistä kaatumista.
Lähteet:
Suomen Osteoporoosiliitto ry
Käypähoito.fi